Ahneus

Katsoin tänään Oliver Stonen Wall Streetin jatko-osan Oliver Stonen myös ohjaaman Wall Street Money Never Sleepsin ja ajattelin siitä kirjoittaa jotain ajatuksia mitä se herätti.

Spoilerivapaa vyöhyke päättyy tähän. Jos et ole katsonut leffaa ja haluat katsoa sen tietämättä mitään, älä lue pidemmälle.

Olin hieman yllättynyt miten hyvin elokuva lopulta toimi. Se ei ollut remake alkuperäisestä, vaan se oli ihan oma tarinansa, vaikka mukana olikin itse Gordon Gekko. Tokihan Bud Foxinkin vilahtaa Charlie Sheeninä. Se taas oli vähintäänkin pettymys, että Charlie Sheen esittää miljönääriplayboyta joka puku päällä joka tulee juhliin molemmissa käsikynkissä nainen. Olisi Stone nyt edes viitsinyt kirjoittaa sen työskentelemässä isälleen siellä lentoyhtiössä jotain duunarinhommia. Alkuperäinen leffa myös toi paholaisen ihmisasussa eli Gordon Gekkon, mutta niin ironista kuin se onkin, että tästä paholaisesta tuli juppien ihailema esikuva ja eipä kyseinen hahmo ole hirveästi tässäkään muuttunut.

Mutta joo. Se, ettei kyse ollut remakesta, ei tarkoita, sitä etteikö siinä olisi paljon alkuperäisestä versiosta. Molemmissa leffoissa on tavallaan kyse kostotarinasta ja tapa miten se kosto tehdään on viedä se mitä pahis eniten rakastaa; raha. Molemmat leffat päättyvät jokseenkin samalla tavalla, että pahikset saavat mitä ansaitsevat ja menettävät rahanvaltansa ja heitä odottaa linnareissu. Ekassa osassa Gordon Gekon oppipoikana on Bud Fox, joka käy välillä tapailemassa isäänsä, joka on duunarina lentoyhtiöllä ja Gekko ilkeämielisenä kapitalistina ajaa Budin isän rakkaan lentoyhtiön konkurssiin, että saa lisää rahaa. Jatko-osassa on taas Shia LaBeoufin esittämä Jake Moore, joka elokuvan alusta lähtien yrittää saada sijoittajia ystävänsä ekologiselle tuotteelle tai mille vaan, sillä ei sinänsä ole mitään väliä, mutta Gekko lupaa järkätä myös tälle rahoituksen (ja vienkin itse kaiken). Vaan väliä on sillä on että nämä hahmot on käytännössä kaikki samoja; oppipojat, Bud ja Jake ja heidän läheiset, jotka luottavat heihin ja Gekko on paholainen jonka kanssa päähenkilö tekee sopimuksen molemmissa ja oppipojat lopulta jätetään oman onnensa nojaan paskaan välikäteen.

Tosin uudemman elokuvan varsinainen konna ei ole Gekko. Alunperin Jaken mentori oli Jaken työnantaja Louis Zabel (aina yhtä hyvä Frank Langella) joka joutuu pankkiirien kautta taloudelliseen ahdinkoon ja tappaa itsensä. Kun Jakelle selviää tämä alkaa tästä hänen kostonsa Josh Brolinin esittämää Bretton Jamesia kohtaan. Bretton myös aikoinaan oli sen takana että Gordon Gekko joutui linnaan. Joten tavallaan sekä Jakella että Gekkolla on molemmilla hänelle kostettevaa ja niipä he yhdessä muodostavat joukkueen sitä varten. Bretton Jamesin paholaisuutta vielä korostetaan hänen punaisella puvullaan. 

Naishamot eivät toisaalta olleet tälläkään kertaan kovin aktiivisessa roolissa. Susan Sarandon esittää Jaken äitiä, joka ei osaa hoitaa raha-asioita ollenkaan ja lainailee koko ajan pojaltaan sitä. Ja taas Carey Mulligan esittää Jaken tyttöystävää Winnieta, joka sattuu olemaan myös Gordon Gekkon tytär, mutta ei ole yhtään isänsä kaltainen. Itse asiassa vihaa häntä ja rahaa ylipäätään. Ainakin jos se tulee isukilta. Toisaalta siihen on syynsä, jos isä on tunnettu siitä että hän on manipuloiva paskiainen. Winnie onkin vain perinteiseen mieselokuvaan taustalla vaikka hänen pitäisi olla tärkein henkilö sekä Jakelle että Gordonille, mutta he eivät tunnu missään vaiheessa ottavan mitään painoarvoa hänen mielipiteilleen. Ainut arvo mikä hänellä tuntuu olevan Jakelle ja Gordonille on hänen vaikutusvaltansa näiden miesten "vaihtokaupoissa".


Tarina itsessään peilaa 2008 pankkikriisiä ja Jaken työnantaja Keller Zabel muistuttaakin amerikkalaista investointipankki Bear Stearnsia. Bretton Jamesin johtama Churchill Schwarz on taas tulkinnasta riippuen joko JP Morgan Chase tai Goldman Sachs.

Elokuva oli minusta kuitenkin ihan hyvin kirjoitettu. Pidin siitä, että elokuvissa oli pieniä yksityiskohtia kaiken aikaa. Enkä nyt tarkoita Stonen pieniä leikkauksellisia ja kuvauksellisia juttuja, joita myös oli. Esimerkiksi jos katsoi tarkasti niin saattoi nähdä peilistä outoja hahmoja tai tarkennus muuttua yht'äkkiä taustalle jossa joku itse paholaisen muotokuvan antava kaveri istuu kuin Robert DeNiro suoraan Angel Heartista. Lisäksi minusta oli hauska pieni yksityiskohta, että Jake Mooren kännykän soittoääni oli Hyvien, Pahojen ja Rumien tunnari. Aluksi mietin hetken, että miksi juuri tämä soittoääni. Tämä on tarkoituksellista, koska se on niin selvä että kaikki tunnistavat sen. Sitten huomasin, että yksi näytteliöistä on Eli Wallach eli Tuco.

Mutta se mikä uudemman tarinan opetus tuntui olevan, että huipulla on yksinäistä. Ahneus ei tuo onnea. Rahasäkit eivät ole kavereita, eivätkä perhettä. Gordon Gekkokin oppii tämän lopulta. Siinä missä Bud Fox pysyi nilkkinä (kuten näyttelijänsä) tuntui Jake Moore ymmärtävän mikä elämässä on lopulta tärkeää. Ja elokuva päättyy kliseiseen kotivideokuvaukseen Jake, Winnien, Gordonin, Jaken äidin ja kaikkien muidenkin juhliessa Jaken ja Winnien lapsen Louisin(!) synttäreitä.