Sivun näyttöjä yhteensä

torstai, 17. maaliskuuta 2011

Japanin katastrofien uhreja muistaen

Leffa-analyysiblogi ottaa myös osaa Japanin katastrofiin. Vaikka kyse on toisella puolella palloa tapahtuvasta tragediasta, ajattelen silti siitä, että samassa veneessä silti ollaan koko porukka. Tsunameita on tullut muuallekin kuin Japaniin ja ydinvoimaonnettomuuksia on myös ollut muuallakin kuin Japanissa. Lisäksi maanjäristyksiä tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa. Viime vuoden Haitin maanjäristys oli todella suuri katastrofi myös.  Eli maailmalla tapahtuu paljon katastrofeja kaiken aikaan. Ja kaiken tämän kaaoksen keskellä, miksi ihmeessä me haluamme nähdä niitä kaiken lisäksi vielä valkokankaalla?


Mistä pääsenkin tämänkertaiseen aiheeseen, joka on katastrofileffat. Viime viikolla tuli telkkarista Dante's Peak, jonka katsoin pitkästä aikaa monen vuoden jälkeen.  En pitänyt siitä silloin ja aika kökkö se oli vieläkin, kuten 9/10 olevista katastrofileffoista yleensä on. Mutta se oli silti ihan kiva katsoa kun vuosi sitten oli juuri se Islannissa tulivuoren purkaus. Katastrofileffoissa toistuu aina ne samat typerät kliseet hahmojen kohdalla ja juonenkin kohdalla. Viime viikolla tuli sopivasti ensi-iltaan Jenkeissä Battle: Los Angeles, kun tapahtui tämä ikävä tsunami ja maanjäristys Japaniin. Leffa kertoo vaihteeksi taas ulkoavaruuden hörhöjen hyökkäyksestä maahan, tarkemmin juuri Los Angelesiin. Elokuvan idea perustuu toisen maailmansodan aikaan tapahtuneeseen ilmiöön kun Los Angelesin yllä havaittiin tuntematon lentoalus ja kuviteltiin, että sinne on hyökätty. Alusta kohti ammuttiin 1440 laukausta, mutta mitään todisteita ei koskaan löydetty aluksesta ja se julistettiin vääräksi hälytykseksi. Sitä ilmiötä kutsuttiin Battle of Los Angelesiksi.

Lisäksi näitä hengissäselviämisseikkailuja tulee liukuhihnalta eri muodoissa koko ajan, on ne sitten näitä isoja katastrofileffoja, jossa tuhotaan meidän tuntema maailma tai sitten se on jo tuhoutunut ja eletään post-apocalytptista aikaa, kuten The Road tai joku klassikko kuten Mad Max, jonka uusintaversio on tulossa. Lisäksi zombie-leffat voidaan myös listata siihen samaan, joita tulee myös tasaseen tahtiin. Yleensä niiden juoni on aina sama; pyrkimys päästä pisteestä A pisteeseen B, joka on käytännössä vaarasta turvaan. 

Jenkkileffoissa yleensä löytyy yksi entinen tutkija, joka on hiljattain eronnut, jäänyt eläkkeelle tai muuten vain lopettanut hommansa NASA:lla, valtiolla tai muissa tiedeyhteisöissä. Yleensä tämä hahmo on myös eronnut vaimostaan, koska hän on vain työssä ja on laiminlyönyt perheensä ja varsinkin lapset eivät edes pidä isästään. Sitten sillä katastrofiviikonloppuna ovat lapset sattumalta juuri hänelle käymässä. Sitten tämän katastrofin myötä tämä mies osaa taas antaa arvostusta perheen tärkeydelle, kun joutuu huolehtimaan lapsista uhkaa vastaan.  Ja tämä kyseinen tutkija myös yleensä varoittelee valtaapitäviä pitkään ja tarmokkaasti, että nyt jos ei tehdä mitään niin tapahtuu pahoja ja kukaan ei usko ja kuuntele. Sitten jossain kohtaa, joku niistä sitten sanoo sille tutkijalle, että anteeksi etten uskonut. Tämän hahmon löydät esim. John Cusackina 2012, Jeff Goldblum Independence Dayssa, Dennis Quaid Day After Tomorrowissa ja sitten toki myös Maailmojen sodassa Tom Cruise, joka on vaan satamassa duunarina.

Japanissa, jossa on katastofi on länsä tällä hetkellä, on olemassa ihan oma genrensä näille katastrofileffoille. Se on tietenkin Godzilla- ja muut meghirviöleffat, jotka ovat aivan älyttömän suosittuja siellä. Niissä yleensä on aina sama kaava. Mereltä tai ulkoavaruudesta tulee jokin jättimäinen hirviö joka tulee ja pistää kaupungit matalaksi. Itse asiassa Godzilla alunperin syntyi ydinkoetestien myötä joita tehtiin merellä, mitä joku voisi pitää hieman ironisena, kun siellä on tällä hetkellä juuri meneillään ydinvoimasta johtuva katastrofi ja siellä on todellakin mereltä tullut uhka joka on pistänyt kaupungit matalaksi.

Itse en usko, että edes kyse on sattumasta. Japani on ollut todella pitkään riippuvainen pitkälti ydinvoimasta ja toisekseen, Japanissa sattuu kaiken aikaa maanjäristyksiä ja toki varmaan joskus historiassa on kirjattu tietoon tsunameitakin. Joten nämä elementit ovat tuttuja heille. Miksi ihmeessä sitten ne on niin suosittuja, kun kyse on tavallaan peloista jotka ovat aivan todellisia aidossa elämässäkin? Luulen että syitä on useitakin.

Eka oma veikkaukseni siihen on se, mikä on juuri tarinoiden ja elokuvien yksi voima. Eli hallita tapahtumia. Eli lopussa hirviö tuhotaan ja tulee onnellinen loppu, päinvastoin kuin harvemmin sitä tapahtuu oikeassa elämässä. Toinen seikka voi olla se, että tehdään hirviöstä mahdollinen "voittaa". Tsunamille kun kukaan ei voi mitään. Sitä ei voi tappaa. Mutta Godzilla-leffoissa toisaalta ihmiset eivät voineet tappaa Godzillaan vaan sen teki jokin toinen hirviö, mikä on tavallaan hauska viittaus siihen, ettei niin suurille voimille ihminen voi mitään. Kolmas juttu minkä luulen olevan, on se mitä Godzilla-leffat todellakin kertovat japanilaisille. Tuolta mereltä tai ilmasta tulee aina välillä tuho, mutta me voitamme sen aina lopulta. Se on sitä kansalaistahtoa mikä yhdistää ihmiset. Kukaan ei sellaisesta katastrofista voi selviytyä yksin. Sitä kansojen yhdistämistähän me kaivataan. Eikä pelkästään vain kansojen vaan ihmisten. Neljäs juttu mikä tulee mieleen pätee kaikkiin kauhuelokuviin; eli voi pelätä turvallisesti. Välillä ihmiset haluavat tuntea jotain jännitystä elämässä, mutta harva haluaa kohdata aitoa uhkaa.

Japanin katastrofien uhreja muistaen.

P.S. Jos teidän ainoat kokemukset ja tietämykset Godzillasta perustuvat siihen umpisurkeaan 1998 tulleeseen jenkkiversioon niin se on ikävä kuulla. Se elokuva oli enemmän velkaa Jurassic Parkille kuin Godzilloille, ei pelkästää sillä että se näyttää tyrannosaurus rexiltä ja Godzillan munahautumossa juostaan karkuun näitä velociraptoreita. Jopa japanilaiset itse vihasivat sitä niin, että se tuli siellä nimellä Zilla, koska Godia=Jumalaa siinä ei ole nimeksikään. Kirjaimellisesti. Ja kun japanilaiset tekivät seuraavan Godzillan niin heti alussa puhutaan tästä New Yorkiin hyökkäneestä Godzillasta, niin ettei se ollut Godzilla vaikka sellaiseksi sitä luultiin, vaan oli  Zilla ja elokuvassa sitten oikea Godzilla sitten tappaa käytännössä hännän heilautkuksella tämän Zillan.

5 kommenttia:

  1. haha.repesin tolle kommentille"Maailmojen sodassa Tom Cruise, joka on vaan satamassa duunarina."

    Muiden tarvitsee olla analyytikkoja tai tiedemiehiä, mutta tomppa on niin kova jätkä, että se tietää asiat vaikka olisi paskakuski.

    T. ex-lohentien vanki

    VastaaPoista
  2. Heh. Kiitos kommentista, entinen diktaattori Hytösen vanki. :)

    Tomppa kieltämättä tietää kaikesta kaiken aina. Kuten oikeassakin elämässä..? :)

    VastaaPoista
  3. Lisätä voisi vielä että aidossa alkuperäisessä Godzillassa eli Gojirassa oli Hiroshiman ja Nagasakin painajaiset kummittelemassa taustalla.

    Ja tsunamit ovat japanissa yhtä tuttuja kuin lumimyrskyt meillä suomessa: tsunami on japania ja tarkoittaa "satama-aaltoa". Tietenkin sikälaisten satama-aallot on vähän eri kokoluokkaa kuin Kauppatorin rannan liplatukset. (Koskahan muuten nähdään valkokankaalla ensimmäinen Helsingin täystuho?)

    VastaaPoista
  4. Joo, jos minä tarvitsen vitamiineja niin tiedän keneltä kysyä, millaisia.

    VastaaPoista
  5. Markku: Kiitos tarkennuksestasi. Ehkä se Helsinki tuhotaan jossain Selinin laatuelokuvassa vuonna 2060, kun se viimein uskaltaa tehdä jotain tietokonefektejä.

    Raimu: Nyt meni kyl ohi...?

    VastaaPoista