Taannoin taas uutisoitiin tulevista uusintaversioista. Tällä kertaa uusintaan on menossa Tappava ase (Lethal Weapon 1987), Likainen tusina (The Dirty Dozen, 1967) ja Hurja joukko (The Wild Bunch, 1969).
Tuntuu, että nykyisin tulee kolmenlaisia elokuvia; jatko-osia elokuvasarjoille 80-ja 90-luvuilta, uusintaversioita ja sarjakuvafilmsaatioita. Sen lisäksi tulee epämääräisesti jotain draamaa, huonoja komedioita ja muuta turhaa, joita ei jaksa katsoa.
Mutta johtuuko juuri tästä syystä uusintafilmsaatioiden, jatko-osien ja sarjakuvafilmsaatioden trendi? Kultaisella 80-luvulla ja vielä 90-luvullakin tuli suhteessa vähemmän elokuvia. Oli kourallinen leffoja joita käydä katsomassa. Mennäkö katsomaan noista kahdesta toimintaelokuvasta se missä Arska vaiko sit tuo missä Willis? Vaiko käydäänkö katsomassa noista kahdesta draamasta toinen jota on tarjolla?
Nykyään elokuvia tulee niin järjettömän paljon, että sitä ihan sokaistuu siitä tulvasta, eikä enää osaa valita, että mitä näistä nyt sitten katsoisi? Hetkinen, etsitään tuosta sotkusta jotain tuttua, tuon leffasarjan muistan, tuon leffan alkuperäisversioista pidin, tuota sarjakuvaa luin lapsena. Toisin sanoen tuttuus erottuu joukosta. Ja siihen elokuvatuottajat luottavat.
Ja tuo kostautuu sitten elokuvien laadulla. Vanha sananlasku, ei se määrä vaan se laatu. Toki tulee harvoin myös hyviä leffoja, mutta suurimmaksi osaksi vain surkeita.
Mutta on jotain mistä halusin mainita juuri uusintaversioiden ongelmana. Nimittäin se miten elokuvat eivät ole vain taidemuotoja, vaan ne ovat myös eräänlaisia aikakoneita. Ne kuvaavat sitä aikaa milloin ne on kuvattu. Ne kuvaavat sitä maailmaa, niitä ihmisiä, niitä ilmiöitä ja jopa sitä tekniikkaa jolloin se on kuvattu. Mustavalkoisia elokuva ei kukaan halua muuttaa värimuotoon, koska silloin jotain siitä tuhoutuisi mikä tekee siitä elokuvasta juuri sen miksi se on niin hyvä.* Tappava ase kuvasi hyvin 80-luvun toimintaelokuvia, joissa on valkoinen ja musta poliisikaksikko. Päähenkilö on äkkipikainen ja kova tappelemaan, kuten siihen aikaan yleensä päähenkilöt oli. Kasarina oli muutenkin sellainen koviskulttuuri ja tuollaiset hahmot kuuluivat siihen aikaan elokuvien päähenkilöiksi. Mutta eivät enää. Nykyään ollaan valveutuneita siitä, millaisia pysyviä vaurioita voi tulla tappeluista ja muutenkin päähenkilöt ovat järkimiehiä- tai -naisia ja he ovat analyyttisia. Toki tappelua pitää yhä olla, mutta silloin kun se tulee he ovat jo miettineet kaikki iskut ja niiden vaikutukset mielessään ja hoitavat sitten pois alta nopeasti, kuten Sherlock Holmes tai Dexter.
Ylipäätään se miten elokuvat ovat aikakautensa kuvaajia on fakta. Elokuvissa soi aikakautensa musiikkityyli, pääosissa senaikaiset tähdet ja jopa tyyli jolla elokuva on tehty on ainutlaatuinen. Miettikääpä esim. Predatorin ja Predatorsin tyylieroja? Molemmat ovat viidakko-Predator-leffoja, mutta silti niistä huomaa että toinen on tehty 2010-luvulla ja toinen 80-luvulla, mutta silti jostain syystä se 80-luvun leffa on vain parempi, vaikka periaatteessa se 2010 version pitäisi olla kaikilla tavoin kehittyneempi. Mutta 80-luvun versioissa on se 80-luvun aikakausi mukana, joita ei välttämättä itsekään huomaa. On Reaganin aikaisia Black Op-meininkiä Etelä-Amerikaan, on tuntematon "näkymätön" vihollinen, on slasher-genreen (,joka oli nimenomaan 80-luvulla todella suosittu genre,) tyypillinen 10 pientä neekeripoikaa-teema( öhöm, siis yksikään ei pelastunut-teema) , joissa jokainen yksitellen kuolee porukasta, kunnes on lopussa enää yksi jäljellä. (Tokikaan ei ole kyse murhamysteeristä, mutta tappaja on siltkin "mysteeri".) Ja nämä ovat vain mitä keksin tähän hätään.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja sillä tosiaan on merkitystä onko se kuva otettu 1892 vai 2011.
*(George Lucas teki juuri tuon virheen kun julkaisi vanhasta trilogiasta päivitetyt painokset. Itsellä on hyllyssa dvd:lla alkuperäiset versiot, enkä katso edes niitä uusia. Elokuva kun on tehty loppuun niin se on tehty loppuun. Joskus voidaan julkaista director's cutin tai vastaavan, jossa alkuperäiseen kuvausmateriaaliin ei ole koskettu.)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti