Tekniikka, varsinkin tietotekniikka on ystävä johon ei pidä luottaa. Blogia ei ole päivitetty hetkeen, johtuen siitä, että ensin lähti varsinainen kirjoituskone eli tietokoneeni huoltoon ja oli useita viikkoja poissa käytöstä. Ei riittänyt että rauta oli rikki piti koneeseen asentaa kaikki uudelleen alkaen käyttöjärjestelmästä, joka oli aluksi Linxun Ubuntu, mutta laitoin sittenkin Windowsin takaisin. Sitten kun siitä selvittiin on ongelma ollut Soneran laajakaistaverkko, joka toimii kun huvittaa. Johtuen näistä ja omista olemattomista hermoista en ole halunnut tehdä koneella viime aikoina mitään Facebookin ja sähköpostia vaarallisempaa.
Lisäksi kun jokin asia jää kesken siihen palaaminen on kahta kauhempaa kun aikaa on kulunut jo tovi. Toisekseen edellinen aiheeni käsitteli kauhua liittyen Halloweeeniin. No se on mennyt ja nyt on joulu, mutta koska opin edellisistä virheistä, en edes aio olla vastedes ajankohtainen, koska ehkä luonnonvoimia suuremmat voimat, eli tietotekniikan voimat haluavat olla sitä vastaan. Toisaalta se voi vain tukea toimintaani, joka oli alunperin kiertää arvostelu-mekanismi kaukaa ja keskittyä arvostelun sijasta tutkimaan elokuvan syvempää merkitystä ja se ei ole koskaan nopeaa hommaa. Jotkut jutut voivat olla vuosienkin pohdiskeluiden tuloksia. Osa taas tulee samalla sekunnilla kun sen näkee. Mutta pohjimmiltaan kyse on alitajunnan metkuista. Ja se on elokuvien ja tv-sarjojen taika. Ne jäävät kummittelemaan tuonne jonnekin. Samalla tavalla ovat syntyneetkin varmaan monet hienoimmista tarinoista. Mielessä kummittelevista asioista, jotka eivät päästä irti sinusta vaikka sinä olisit irti niistä.
Oletko joskus miettinyt unia joita näet? Niissä ei ole välttämättä järjen hiventäkään ja ne tuntuvat täysin absurdeilta silloin. Mutta kun muutat ajatukset sanoiksi, muuttuu symboli ajatukseksi. Itse näen elokuvat jossain määrin unien kaltaisina symbolisina tarinoina. Toisaalta kaikki kirjoitetut tarinat ovat jossain määrin aina olleet symbolisia, mutta elokuvat ovat vieneet niitä lähemmäs unien tasoa missä on kuva ja ääni. Mietitäänpä hieman vanhimpia tarinoita jotka vielä tänäkin päivänä ovat hyvinkin yleisessä käytössä. Yksi mikä tulee ekana mieleen lienee ihmissusi. Se myytti on olemassa ollut melko monissa kulttuureissa pitkin historiaa ja voi olla jopa vanhimpia ihmiskunnan myyttejä. Mistä se kertoo? Yleensä miehestä/pojasta jolle alkaa kasvaa karvoitusta, öisin herää eläimelliset halut ja ylipäätään kuoriutuu pois inhmillisestä olomuodostaan. Ja juuri näillä sanoilla. Miten lähelle murrosikäisen pojan tuntemukset mahtavat tulla tuota? Vampyyrit ja zombiet ovat yleensä eläviä kuolleita. Kuinka usein olette tavanneet tälläisiä ihmisiä? Näyttävät eläviltä ja vaikuttavat siltä, mutta lähinä he vaan toistelevat samoja kliseenomaisia puheenaiheita ja vaihtelevat samoja kuluneita mielipiteitään vieläpä samojen ihmisten kanssa. Heillä on päivittäin ja viikottain toistuvat rutiinit vai pitäisikö jopa kutsua rituaalit. On se sitten sanomalehden lukeminen aamulla, 10 uutisten katsominen illalla, lauantaisauna tai muu vastaava. Nämä eivät yksin tee kenestäkään kuollutta, mutta kuvaa sitä miten turva on luotu toiston kautta. Turvaan kuuluu tietty suunnitelma, josta ei saa poiketa. Kuten Jokeri toteaa The Dark Knightissa, että "Jos tänään tapan jengiläisen tai räjäytän rekallisen sotilaita niin kukaan ei panikoidu, koska se kaikki on osa suunnitelmaa. Mutta jos tapan yhden pienen pormestarin niin kaikki menevät sekaisin." Ja samoin menee meidän elämä. Ketään ei tunnu kiinostavan se miten paljon pieniä lapsia kuolee päivittäin afrikassa ravinnon puuteeseen, mutta sitten kun joku räjäyttää autopommin Tukholmassa niin kaikki menevät paniikiin. Koska silloin ajatellaan, että se voisi tapahtua sinulle. Nälkäkuolema tuskin tulee kovin helposti Suomessa tai ylipäätään länsimaissa, ellei ole aivan ulapalla sosiaaliturvasta. Mutta sitten joku tekee elokuvan siitä, kun tulee jokin maailmanlopun kuvaus, missä nykyinen turvallinen yhteiskuntajärjestelmämme on tuhottu ja me ollaankin siinä samassa tilanteessa missä ei-fiktiivisessä eli todellisessa elämässä elää jo miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Se elokuva kiinnostaa meitä, mutta eivät ne ihmiset siellä afrikassa. Vaikka kyseisessä tarina onkin symboli sille elämälle mitä voisimme jonkin tuhon kautta elää, joita he elävät.
Ja siksi tarvitsemme niitä asioita, joita suurin osa pitää turhina. Ne myös antavat mielenrauhaa. Ehkä siksi painajaiset ja kauhuelokuvat ovat olemassa ja varsinkin jälkimmäinen suosittu genre, koska me tarvitsemme välillä pelkoa, ilman todellista uhkaa.
Ehkä samasta syystä on myös komediat (ainakin se 99% niistä) niille ihmisille, joilta puuttuu huumorintaju. Hyvä komedia kuten Pulmuset taas on tarkoitettu niille, joilla on huumorintajua, mutta eivät pysty niin hyvään verbaliikaan. Huumorintajuttomat taas eivät välttämättä ymmärrä koska eivät ole vielä pääseet omalla tasollaan siihen yhden askeleen päähän siitä. Sitten kun olet sillä verbaalisella tasolla olet todennäköisesti päässyt huumorintajussa siihen pisteeseen, että muut eivät pysty sinua naurattamaan ja itse väkinäisesti vaan naurat toisten jutuille, koska muuten sinua sanotaan huumorintajottumaksi. Eli ympyrä on sulkeutunut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti